Tietoja hankkeesta

Feelix – Tulevaisuuden työtaidot – Future works skills -hanke toteutettiin ajalla 1.4.19 – 30.6.2022.
Hanketta rahoitti Euroopan sosiaalirahasto.

Hankkeen päätavoitteena oli kotimaisen ja kansainvälisen yhteistyön kautta kehittää tulevaisuuden työtaitoihin keskittyvää, oppimisvaikeuksia kokevien nuorten vertaisryhmätoimintaa. Lisäksi kohde-
ryhmänä olivat ohjauksen ja koulutuksen asiantuntijat. Nimi FEELIX tulee sanoista Future,
Empowerment, Employment, Learning, Innovation and factor X. Kaikessa oppimisessa tarvitaan
riittävien voimavarojen lisäksi myös luovuutta. Muuttuja X kuvaa tarpeita, joita kohderyhmällä on,
mutta joita emme vielä tiedä.

Sirpaleinen, virtualisoituva ja muutosjoustavuutta edellyttävä työelämä haastaa. Samoin on tarve tutustua työn uusiin muotoihin, kuten alustatalouteen ja kevytyrittäjyyteen, jotta ne voisi kohdata turvallisesti. FEELIX-vertaisryhmiä pilotoitiin Valo-valmennusyhdistyksen kohteissa, pääasiassa Porissa ja Tampereella. Ryhmissä tutustuttiin erilaisiin tulevaisuuden työtaitoihin ja opiskeltiin niistä itselle sopivimpia.

Hankkeessa tuotettiin Feelix-vertaisryhmätoiminnan malli, joka keskittyy tulevaisuuden työtaitoihin täydentämään nuorten siirtymävaiheiden palveluita. Feelix-ryhmät on tarkoitettu siirtymävaiheessa oleville nuorille tai vastaavassa tilanteessa oleville, jotka miettivät tulevaisuutta, tulevaisuuden työelämää ja siellä tarvittavia työtaitoja. Hankkeen aikana vertaisryhmissä kokoonnuttiin kerran viikossa ja sen jälkeen yleensä hieman harvemmassa rytmissä, ryhmän toiveita kuunnellen yhteensä noin neljän kuukauden ajan.
Ryhmien ohjaukseen ja sisältöihin liittyvää aineisto on tallennettu hankkeen aikana www.feelix.fi -sivustolle.

Ensimmäiset Feelix-ryhmät kokoontuivat syksyllä 2019 ja viimeiset keväällä 2022. Kaikkiaan hankkeen aikana ryhmiä kokoontui 14 kappaletta, Porissa, Raumalla, Kankaanpäässä, Tampereella, Sastama-
lassa sekä etäryhmänä.

Mitä ryhmissä käsiteltiin?

Feelix-ryhmissä käsiteltiin asioita, joita tulevaisuuden ja osin nykyinenkin työelämä meiltä kaipaa.
Teemat painottuivat kunkin ryhmän tarpeista lähteviksi. Käsiteltäviä teemoja olivat mm.
• Uudet tilanteet; kysymisen vaikeus, uskallus, taito
• Vuorovaikutustaidot
• Nykyajan sirpaleinen työ ja toimeentulon kokonaisuus (työn laskutus, palkka, sosiaaliturva)
• Sähköiset työvälineet
• Mobiili- ja alustatalous, kevytyrittäjyys, koodauksen mahdollisuudet ym.

Hankkeen tulokset

Feelix-hankkeen aikana kehitettiin kansainvälisen ja kotimaisen yhteistyön kautta tulevaisuuden työtaitoihin keskittyvä Feelix-vertaisryhmätoiminta malli. Malli pilotoitiin vuosien 2019–2022 aikana.

Keskeistä tässä mallissa on ryhmien toiveesta liikkeelle lähteminen, vertaistuki ja sen hyödyntämi-
nen mallin kehittämisessä, tavoitteettomuus ja mikro-ohjaaminen (ohjaaja ei ole keskiössä). Ohjaajan ei tarvitse olla asiantuntija ryhmien tekemisten suhteen. Osaamattomuus sallitaan, myös ohjaajalta. Vertaishuojennus nähtiin tärkeäksi, on tilaa puhua vaikeistakin asioista luottamuksellisesti.

Hankkeen pääyhteistyökumppanina on toiminut VALO-valmennusyhdistys. Hankkeessa oli mukana myös kumppaneita Ruotsista, Belgiasta ja Bulgariasta. Ruotsista saimme avaimia rentoutukseen ja hyvän olon toimintaan, Belgiasta Olympic tool-työkalun, jota käsittelemme tarkemmin omana kokonaisuutenaan sekä StreetwiZe kaduilla pärjäämisen resilienssiä. Bulgarian kumppani tutustutti meidät Popovon kaupungin perustamaan sosiaalisen yritykseen Green Jobs. Me puolestamme veimme tuliaisiksi kansainvälisille hankekumppaneille mm. SomeBody-menetelmää.

Hankkeen aikana syntynyt materiaali koottiin näille hankkeen kotisivuille. Lisäksi hankkeesta koostettiin materiaalipaketteja niin Feelix-ohjaajan kirjasta (julkaisu + ladattava pdf), kuin myös koko Feelix-matkasta (ladattava pdf, päivitetään sivustolle myöhemmin). Hankemateriaalit löydät Materiaalit-valikosta, https://www.feelix.fi/materiaalia/


FEELIX: Tulevaisuuden työtaidot -Future work skills (1.4.2019-30.6.2022) – Feelix-ryhmätoiminnan kehittävän arvioinnin raportti

Anne Kärki yliopettaja, TtT

Taustaa

Kehittävää arviointi toteutettiin koko hankkeen aikana jatkuvana arviontina, ja sen tarkoituksena oli saada monipuolista tietoa Feelix-ryhmien soveltuvuudesta ja hyödyllisyydestä siirtymävaiheessa oleville nuorille. Ryhmätoimintaa mallinnettiin hankkeen alusta lähtien osaksi nuorten ja vastaavassa tilanteessa olevien aikuisten siirtymävaiheen palveluja. Tämä yhteistoimintaan perustuva arviointi noudatteli mallia (Kuvio 1.), jota on esitellyt Mari Räikkönen (2019) puheenvuorossaan koskien Arvioinnin ohjausta ja osallistumisen syvyyttä.

Kehittävän arvioinnin oleellisia tunnuspiirteitä ovat:

  • osallisuus ja sen aste, joka perustuu luottamukseen ja selkeään arviointivastuuseen
  • kontekstuaalisuus ja autentisuus
  • prosessin aikaiset analyyttiset tulkinnat
  • reflektio, jossa välitön palaute ja ratkaisut siinä ajassa
  • oppiminen, joka johtaa vaikutuksiin ja muutoksiin

(Räikkönen, 2019)

Kehittävän arvioinnin katsottiin sopivan Feelix-hankkeeseen, sillä kuten hanke niin myös arviointi tavoittelivat tulevaisuuden kehittämistä. Kehittämisarvioinnissa käytetään usein sekä määrällisiä ja laadullisia menetelmiä ja kehittämisarvioinnin kannalta oleellista on se, että arvioinnin tuloksia tulkitaan yhdessä ja samoin yhdessä mietitään tarvittavia toimenpiteitä (Seppänen-Järvelä, 2004).  Kehittävän arvioinnin voi katsoa vahvistavan hanketoimintaa ja erityisesti lisäävän toiminnallista suorituskykyä ja/tai uusia toimintamuotoja (Suopajärvi, 2013). Suopajärven (2013) mukaan kehittämisarvioinnin kohteena on toiminnan kehittäminen, ja arvioinnin apuna käytettävät aineistot ovat niin määrällisiä kuin laadullisia.  

Arvioinnissa tavoiteltiin laajaa osallistamista, joten arviontiin osallistuivat hankkeen Feelix-ryhmien ohjaajat, Feelix-toimintaan osallistuneet ryhmäläiset sekä heidän ohjaajansa. Hankkeen aikana myös ohjausryhmällä ja tulevaisuuden työtaitopäiviin osallistuvilla oli mahdollisuus vaikuttaa ryhmätoiminnan muotoihin ja suuntaan. Jatkuva vuorovaikutus arvioijan ja toimijoiden välillä voi tutkimusten mukaan vaikuttaa suoraan toiminnan laatuun.

Esimerkiksi reaaliaikaisen arvioinnin tarkoituksena on tuottaa kehittämisprosessin aikana tietoa, jota toimijat voivat käyttää toimintansa kehittämiseen. Päivi Atjosen (2016) mukaan nähdään nykyään suurta tarvetta käyttää arviointikäytänteitä, joita Pattonin (2010a, 241) mukaan voidaan pitää arvostavana tarkasteluna (appreciative inquiry). Atjosen mukaan kehittämisen tulee olla kriittistä unohtamatta kuitenkaan rohkeutta tunnustaa osaamista ja vahvuuksia. Vaikka ulkopuolisella arvioinnilla on tärkeä tehtävä, ei tule sivuuttaa toimijoiden osallistamista ja kehittämisen aikaista sisäistä arviointia. Tällä tavoin arvioinnissa tunnistetaan paikallista asiantuntijuutta, taataan toimijuus ja myös parannetaan tuloksiin sitoutumista. Osallistujien on näin helpompi löytää ja tehdä arviointituloksista aitoon kehittämiseen johtavia tulkintoja ja päätelmiä.  (Atjonen, P. 2016.) Yleensä kehittävä arviointi ajoittuu koko oppimisprosessin ajalle ohjaten toimintaa, jolloin myös toiminnan muutos on helpompaa. Näin myös Feelix-hankkeen kehittävä arviointi toteutettiin.

”Kehittävä arviointi (developmental evaluation) tulee lähelle prosessiarviointia, mutta sen lähtökohtana on edellistä selkeämmin oppiminen – arviointiprosessi jo itsessään pyrkii kehittämään toimintaa ja edistämään oppimista. Siten arviointiprosessi on osa muutosvoimaa ja kytkeytyy läheisesti muutoksen tekemiseen. Kehittävä arviointi sopii hyvin ennalta tuntemattoman, kompleksisen toimintaympäristön ja arviointikohteen osallistavaan arviointiin, jossa joustavuus ja tulosten nopeat, jopa reaaliaikaiset takaisinkytkennät korostuvat. Sitrassa kehittävän arvioinnin lähestymistapaa sovelletaan kattavasti ja läpileikkaavasti sekä prosessien arvioinnissa että vaikuttavuusarvioinnissa.” (Sitra 2021.)  

Sitran (2021) määritelmää noudattaen, Feelix -hankkeen ryhmätoiminta oli ennalta tuntematonta ja erityisesti pandemian aika toi uusia haasteita toteuttaa ryhmätoimintaa. Feelix-hankkeen toiminnassa jatkuvan arvioinnin merkitys korostui ryhmätoiminnan muotoilemisessa.

Patton (2006) on määrittänyt perinteisen arvioinnin ja kehittävä arvioinnin eroja, jossa todetaan kehittävän arvioinnin tarkoituksen olevan tukea dynaamisessa ympäristössä toteutettavaa kehittämistyötä ja taas perinteisen arvioinnin olevan enemmän summatiivistä dokumentointia. Feelix- hankkeessa myös arviointimuodot kehittyivät nopeasti toiminnan mukana ja niitä

muokattiin kehittävän arvioinnin edetessä juuri Pattonin (2006) kuvailemalla tavalla. Arvioinnin tuloksia hyödynnettiin nopeasti ja reaaliaikaisesti käyttäen käyttäjäystävällisiä palautemuotoja.  

Arvioinnin tavoite oli oppimisen vaaliminen.  Patton (2010) toteaa tällaisen arvioinnin tukevan innovatiivista kehittämistä kompleksisessa ympäristössä, jollaisena Feelix-hankkeen ryhmätoiminnan ympäristöjä voidaan pitää. Kompleksisessa ympäristössä on useita vaikuttavia ja välillisiä elementtejä, joiden hallinnassa ei ole yhtä keskeistä kontrollia. 

Valituista arvioinnin menetelmistä riippuu, miten paljon se osallistaa toimijoita eri vaiheissa. Osallistamisen asteesta ja arvioinnin menetelmistä riippuu, miten arviointihankkeet vaikuttavat. Feelix-hankkeen aikana kehittävässä arvioinnissa osallistamista rakennettiin tietoisesti koko hankkeen ajan. Silvennoinen (2008) toteaa, että verkostomainen ja osallistava toimintatapa ovat yhdessä hyvä lähtökohta arvioinnin kehittävyyden ja vaikuttavuuden lisäämiselle.

 

Miten kehittävä arviointi toteutui?

Tarkasteltaessa arviointiaineiston muodostumista voidaan todeta, että vuodesta 2019 aina joulukuuhun 2021 aineisto rikastui ohjaajien raportoinnin kehittyessä ja ohjaajien osallisuuden vahvistuessa sisältäen juuri nuo kehittävän arvioinnin tunnusmerkit, kuten ryhmiin ja omaan toimintaan sekä yhteistyötahojen toimintaan liittyvät analyyttiset tulkinnat ja reflektion. Oppiminen oli varsin vahvasti nähtävillä, sen johtaessa toiminnan vaikutusten arviontiin ja muutoksiin ryhmätoiminnassa.

Hankkeessa Feelix-ryhmiä ohjaavat ja Feelix-ryhmien ohjaajiksi kouluttautuneet osallistuivat useamman kerran työpajoissa toiminnan kuvailuun, analyyttiseen pohdintaan ja erilaisten ratkaisujen pohtimiseen. Työpajat vaikuttivat ryhmiä ohjaavien toimintaan ehkäpä jopa tiedostamatta.

Kehittävässä arvioinnissa osallistettiin ryhmissä mukana olleet sen arviontiin ja toteutettiin myös systemaattinen palautteen keruu, josta saadut osallistujien omat näkemykset rikastuttivat arviointia ja vahvistivat osallisuuden kokemusta.

Ryhmätoimintaan osallistuneiden kuvaus

Ryhmiä toteutui Kankaanpäässä, Porissa, Raumalla, Sastamalassa ja Tampereella yhteensä 14. Osallistujien määrä ryhmissä vaihteli 1-7, osallistujista alle 30-vuotiaita oli yli 70%.  Ryhmiin osallistui keskimäärin saman verran naisia ja miehiä. Kaikkiaan osallistuneita oli 36.

Ryhmätoimintojen muodot

Etä- ja lähitapaamiset olivat ryhmien toteutusmuotoina. Ennen pandemiaa 2019 pystyttiin pilotoimaan ryhmätoimintaa ja pandemian aikana toteutettiin kaksi ryhmää etänä, joissakin ryhmissä oli etätapaamisia lähitapaamisten rinnalla ja päinvastoin.

Etätapaamiset edellyttivät ryhmän ohjaajalta erilaista osaamista verkkotyövälineiden käytössä, jotta hyväksi koettujen testien ja kommentoinnin mahdollisuus säilyi myös näissä tapaamisissa. Ohjaajien raporteissa näkyi selkeä kehitys vuodesta 2020 vuoteen 2021 etävälineiden käytössä. Etäympäristön tultua tutuksi ja välineiden kehittyessä varmemmiksi helpottui myös yhteydenpito ja ryhmätoiminta kahden seurantavuoden aikana. Kuviossa 2 ohjaajan kirjaamia esimerkkejä etäyhteydessä toteutetusta ryhmätoiminnasta. 

Pandemian alun tilanne 2020 kuvausta etäyhdestä ohjaajan kirjoittamana  Pandemia vuosi 2021 ohjaajan kuvauksia etäyhteydestä  
”Sovittiin yhdessä, että jos vaan on kamera käytössä, olisi kiva pitää sitä päällä, jotta näemme toisemme, vaikka emme fyysisesti ole läsnä. ”
 
” Sain toisen osallistujan kiinni ja hän kertoi, ettei hällä toimi Zoomi.”
 
”Kaksi pitkää puhelua ja whatsapp-viestit pitkin päivää.”
 
” Huhtikuussa ollaan viestitelty whatsappilla ja välillä olen ehdottanut tapaamista. Tällä viikolla myös soittelin ryhmäläisten kanssa, yhtä ei saa kiinni ja yhdellä toisellakin on työkiireitä vielä toukokuun.”
 
”Tehtiin yhdessä Ylen sivuilta aivoralli (https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/12/17/arki-on-aivoille-rallia-kokeile-miten-ihan-tavallinen-paiva-vaikuttaa-aivoihisi). Peli etenee aamusta päivän läpi iltaan ja yöhön. Pelaaja tekee valintoja (esim. painaako torkkua vai nouseeko heti kun herätyskello soi) ja sen mukaan sovellus antaa vinkkejä aivoterveyteen liittyen. Ohjaaja klikkasi pelissä eteenpäin ryhmäläisten tekemien valintojen mukaan. Kaikki näkivät ruudulta, miten peli eteni.”
”Zoom onnistui!! Oli mukava nähdä pitkästä aikaa. Välillä annoin nuorille reilun 10 minuuttia miettiä tulevaa toimintaa ja toivoivat lisää testejä ja kahoottien tekoa yhdessä.”
 
” Vaihdettiin kuulumiset ja mentiin sopimamme mukaan katsomaan, miten tehdään https://quizizz.com/admin visailu. Etsittiin se Trellostani https://trello.com/fi, nuoret näkivät samalla senkin. Quizizz on kuin Kahoot, mutta ilmainen. Olin tehnyt jo tunnarit ja jaoin näyttöä. Nuoret huomasivat aina paremmin, miten jatkaa.”
 
” Olin suunnitellut, että teemme harjoituksen omiin vahvuuksiin liittyen. Aika ei kuitenkaan riittänyt, sillä kun molemmat osallistujat olivat linjoilla, juttua riitti enkä halunnut keskeyttää sitä. Osallistujat alkoivat puhua keskenään sähköpostista ja TikTokista.”
 
” Sovittiin, että seuraavan kerran nähdään niin, että ulkoillaan ja ollaan puhelimitse teamsissa, harjoiteltiinkin tätä. Lopuksi toinen osallistuja ohjasi meille taas kivan GoGuessrnin… matkailtiin taas. Jossain kohtaa katsottiin myös lomakuvia ja hienoja eläinvalokuvia.”
Kuvio 2. Feelix-ryhmätoiminnan etätapaamisten kuvauksia esimerkein.

 

Läsnätapaamisten muodot

Ryhmien osallistujien kiinnostukset erilaisiin ryhmämuotoihin näyttäytyi toiminnan aikana vahvasti. Osalle oli hyvin merkitykselllistä puhuminen ja toisten kuunteleminen sekä erilaisten itseä määrittävien sekä omaa osaamista kuvaavien testien ja pelien tekeminen. Osalle sopi selvästi toiminnallisuus paremmin kuten liikkuminen luonnossa, kalastaminen, eri ammatteihin tutustuminen, korkeakoulun robotiikkaesittely jne.. Liikuntapainotteisuus vaatii myös ohjaajilta perehtyneisyyttä ja kykyä selvittää toimintaan liittyviä mahdollisuuksia. SomeBody -menetelmän käyttö mahdollisti oman kehollisuuden kokemuksen ja auttoi myös rauhoittumisen sekä keskittymisen työkalujen löytämisessä.

Läsnätapaamisissa erilaiset muodot tukivat osallistujia uusien asioiden kokeilemisessa ja näin vahvistivat heidän minäkyvyykkyyttään (Suomala & Räsänen, 2020) , eli ryhmälaisten käsitystä omista kyvyistä ja luottamusta siihen, että voi suoriutua uusistakin asioista ja tehtävistä.  

Vahva vertaistuki

Feelix-ryhmissä toiminta rakentui osallistujia kuullen ja kuuleminen johti ryhmän sisäiseen vertaistukeen jo ensimmäisten tapaamiskertojen aikana. Vertaistuki näkyi mm. yhteydenpitotavoista sopimisena osallistujien kesken, yhteydenpidon jatkumisena Feelix-ryhmätoiminnan loputtua, ryhmässä sallivuutena, omien toiveiden toteuttamisena ja uusien tilanteiden tukena.  Ryhmän tuki oli merkityksellistä uusissa tilanteissa ja uusien asioiden tekemisessä, uskallus kokeilla lisääntyi. Ryhmä siis tuki jokaista omien voimavarojen vahvistamisessa ja löytämisessä.

Ohjaajan rooli oli enemmän mahdollistajan, osallistaen ryhmäläisiä uudet kokemukset määrittyivät ryhmän ja osallistujien toiveiden ja tarpeiden pohjalta. Feelix-toimintaa määrittää tavoitettomuus, vaikkei se tarkoittanut, etteikö seuraavia ryhmäkertoja mietitty yhdessä ja sovittu tapaamisen teemasta sekä paikasta. Tavoitettomuus oli ryhmään osallistuville oleellista, sillä kaikkien osallistujien elämää ohjasi moninainen tavoiteasettelu esim. opiskelijalla opintopisteiden, tutkinnon suorittaminen ja muutosvaiheessa olevalle nuorella työllistyminen tai työkokeiluun sitoutuminen tietyssä ajassa tai opiskelupaikan hakeminen.

Osallistujien kokemaa

Ryhmäläisten kokemuksia selvitettiin koko kehittävän arvioinnin ajan erilaisin menetelmin; ohjaajien raportit, osallistujille suunnatut palautekyselyt, tapahtumien aikaiset osallistujien puheenvuorot, työpajoissa ryhmäläisten mukana olo.

Ensimmäisten ryhmien palautteet ohjasivat ryhmätoiminnan muotoilua. Palautteet käsittelivät tapaamisten kesto ja useutta, teemoja, kokoontumispaikkoja, vertaisuutta ja kokemusta vapaamuotoisuudesta. Nämä alussa toteutuneet erilliset palautteet vahvistivat sitä, että tapaamisten intensiteetin on hyvä myös muotoutua ryhmän tarpeista, samoin kuin sisällön. Joskin palaute vahvisti myös toiminnallisuuden ja eri tapaamispaikkojen olevan osallistujille merkityksellisiä. Ryhmätoiminnan vapaamuotoisuus sai kannatusta heti ensimmäisestä ryhmästä alkaen. Vertaisuuden toteutuminen oli kaikille jo ensimmäisten ryhmien osallistujille tarpeellista.

Hankkeen loppuvaiheessa tehty palautekysely vahvisti tapaamisten pituuden voivan vaihdella kahdesta neljään tuntiin ryhmän ja tapaamisteeman perusteella.  Ja kaikkien vastaajien vastausten perusteella viikottaista tapaamista kannatti enemmistö. Eri paikoissa tapaamiset koettiin tuovan vaihtelua ja uusiin ympäristöihin tutustumista. Vastaajat kuvasivat ryhmätapaamisten ytimessä olevan keskustelun ja ryhmässä toimimisen. Ryhmäohjaajan roolin tuli vastaajien mukaan olla rento, keskusteleva, ystävällinen, läsnäoleva, muttei liian ohjaava. Ryhmätoiminnan puheenaiheet koettiin hyödyllisiksi ja vastauksissa näkyi myös tulevaisuusorientaatiota.

Vertaisuuden toteutumista vastaajista suurin osa kuvasi monisanaisesti, sen voi näin ollen olettaa olleen ryhmätoiminnassa vaikuttava elementti. Osallistujien kuvaukset myös vahvistavat vertaisuuden erilaiset kokemiset. 

Olen saanut kertoa omista asioistani, ja olen myös päässyt itse kuuntelemaan. Olen tavannut mukavia henkilöitä joiden elämät ovat erilaisia mutta silti olemme samankaltaisessa tilanteessa. Ryhmä on auttanut minua ymmärtämään etten ole yksin.

Ohjaajien käsitys Feelix-ryhmätoiminnasta

Ohjaajat kuvasivat ryhmien prosesseja systemaattisesti ryhmäpäiväkirjaan ryhmien käynnistymisestä lähtien. Lyhyet ryhmätapaamisten raportoinnit auttoivat osaltaan luomaan kuvaa ryhmätoiminnasta ja loivat loppua kohden kattavan näkemyksen ryhmien etenemisestä. Ohjaajat kuvasivat erilaisia ryhmien aloituksia ja myös sitä miten jännittävää uusien ryhmien kanssa alussa oli. Jokainen ohjaaja haki itselleen sopivan tavan aloittaa ryhmätoiminta, jossain ryhmissä toiminnallisuus kuten kahvittelu ja hyvä puheenaihe rentoutti niin ohjaajaa kuin osallistujia, jossain toiminnallisuus ja fyysinen toiminta käynnisti keskustelun, jossain ryhmässä kuvakortit tms. toimivat hyvin keskustelun virittäjinä. Vertaisuuden ja ryhmän kiinteyden muodostuessa ohjaajan osallistuminen väheni ja tähän pääseminen vahvisti käsitystä ryhmätoiminnan onnistumisesta.

YHTEENVETO

Feelix-ryhmätoiminta on muotoutunut prosessina, jossa kehittävä arviointi on ollut muotoilun tukena koko ajan. Ilman systemaattista tiedonkeruuta osana kehittävää arviointia ei toiminnan muotoilu olisi ollut mahdollista. Ohjaajien sitoutuminen jatkuvaan raportointiin mahdollisti ajantasaisen reflektion ja ohjaajien vertaisoppimisen. Lisäksi jatkuvassa arviontiprosessissa merkityksellistä oli niin ohjaajien kuin Feelix-ryhmien ohjaajiksi kouluttautuneiden osallistuminen työpajoissa toiminnan kuvailuun, analyyttiseen pohdintaan ja erilaisten ratkaisujen pohtimiseen. Kaikkein ratkaisevinta Feelix-ryhmien muotoilussa oli kuitenkin osallistujien ilmaisemat kokemukset, osallistuminen ja palaute. Ilman ryhmäläisten osallisuutta ei ryhmien nykyistä toimintatapaa ja muotoa olisi voitu saavuttaa.

 

 

Lähteet

Räikkönen, M. (2019). Milloin kehittävä arviointi on kehittävää? Kommenttipuheenvuoro 24.4.2019. Saatavilla Kommenttipuheenvuoro ladattu 6.6.2022

Seppänen-Järvelä, R. (2004). Projekti – kehittämisen kehto vai musta aukko? Yhteiskuntapolitiikka 69 (2004) 3, 251–259.

Suopajärvi, L. (2013). Opas projektiarviointiin. Lapin yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedkunnan julkaisuja C. Työpapereita 55.

Atjonen, P. (2016) Onnistunut ja vaikuttava arviointi. Aikuiskasvatus 2, 131-140. Saatavilla  file:///C:/Users/ankarki/Downloads/88490-Artikkelin%20teksti-138518-1-10-20191218.pdf Ladattu 6.6.2022

Sitra (2021). Sitran arvioinnin lähestymistapa. Saatavilla https://www.sitra.fi/app/uploads/2022/02/sitra-arviointilahestymistapa_joulukuu_2021_1.pdf Ladattu 7.6.2022.

Patton, M.Q. (2006) Evaluation for the Way We Work.  The Nonprofit Quarterly. Vol. 13 (1): 28-33. Saatavilla https://www.scribd.com/document/8233067/Michael-Quinn-Patton-Developmental-Evaluation-2006 Ladattu 7.6.2022

Patton, M. Q. (2010) Developmental Evaluation. Applying Complexity Concepts to Enhance Innovation and Use. Guilford Press, New York.

Silvennoinen, H. (2008) Verkostomaisuus koulutuksen arvoinnin orgnaisointitapana. Teoksessa Korkeakoski, E. & Silvennoinen, H. (toim.) Avaimia koulutuksen arvioinnin kehittämiseen. Koulutuksen arviointineuvoston julkaisuja 31. Saatavilla https://karvi.fi/app/uploads/2014/09/KAN_31.pdf Ladattu 7.6.2022

Suomala, J., Räsänen, E. (2020) Tilanteiden mielekkyys käyttäytymisen vaikuttimena työpaikoilla. Urbaania kasvua Vantaa. Saatavilla https://urbaaniakasvua.fi/2020/12/18/tilanteiden-mielekkyys-kayttaytymisen-vaikuttimena-tyopaikoilla/ Ladattu 10.6.2022

.