Kokemuksen mukaan Feelix-ryhmissä ei ole juurikaan ollut sudenkuoppia.
Ryhmät ja ryhmässä toimiminen on tuskin koskaan täysin konfliktitonta. Sudenkuoppia on aina jollain tasolla vastassa ja ne on hyvä tiedostaa. Sääntönä voisikin pitää sitä, että siellä missä on ihmisiä, on aina myös näkemyseroja, jolloin erimielisyyksien syntymistä ei voi välttää. Eri asia on sitten se, miten suuriksi erimielisyyksien annetaan kasvaa.
Sudenkuoppia ryhmätoiminnassa voivat aiheuttaa monet erilaiset seikat. Tällaisia voivat olla esimerkiksi aikataululliset seikat, joissa ryhmän aikarajat toimintaan ovat tiukkoja noudattaa. Esimerkiksi jos on sovittu, että lähtö on tiettyyn aikaan, silloin lähdetään sovitusti. Toisaalta tämä aikarajojen noudattaminen on myös opettelua tulevaisuuden työtaitoihin, sillä työelämässä aikataulut ovat yleensä erittäinkin keskeisiä monissa tehtävissä.
Feelix-ryhmissä ohjaajan rooli ei ole olla esillä, vaan taustalla tukijana ja kokoontumisien mahdollistajana. On tärkeää, että ohjaaja antaa tukeaan ryhmäläisille heidän sitä kaivatessaan. Mikro-ohjatessaan ohjaajan on syytä tunnistaa vastuunsa.
Ryhmäytymiseen tulee kaikissa ryhmissä panostaa, erityisesti uusien ryhmien alkaessa. Se saattaa viedä yllättävänkin kauan aikaa. Mitä paremmin ryhmä on ryhmäytynyt keskenään, sitä suurempi hyöty osallistujille ryhmästä muodostuu. Siihen on olemassa hyviä vinkkejä mm. Feelix-ohjaajan kirjassa.
Sudenkuoppia ryhmätoiminnassa voivat muodostaa myös ryhmien yksitoikkoisuus tai virikkeiden puute. Tästä syystä onkin erittäin tärkeää, että ryhmäläiset tuottavat itse ehdotuksia toiminnan suunnasta. Ohjaaja tukee tätä prosessia omalla läsnäolollaan ja tarvittaessa antamalla toimintaan ideoita. Pääsääntönä on kuitenkin se, että Feelix-ryhmissä edetään kunkin ryhmän yksilöllisten ideoiden pohjalta. Kun ryhmässä tapahtuvan toiminnan ovat ideoineet ryhmäläiset, niin ryhmistä saadun kokemuksen mukaan yleensä motivaatiokin toiminnan toteuttamiseen on korkeampi ja sitoutuminen vahvempaa.
Kuuntelu on yksi tärkeimmistä ryhmätaidoista. Erityisen tärkeää se on ohjaajalle. Se heijastaa toisten arvostamista sekä luo luottamusta. Kuuntelun ohella pystytään myös havaitsemaan tärkeitä sanattomia viestejä ja aistitaan hiljaisuuden merkityksen sanoma. Sen avulla opitaan lukemaan pinnan alla olevia viestejä ja ymmärtämään ihmisten erilaista käyttäytymistä. Tämä auttaa myös valitsemaan kulloiseenkin tilanteeseen sopivia tukitoimia auttaakseen ryhmää eteenpäin. Kuunteleminen on näkynyt Feelix-ryhmissä ryhmäläisten keskusteluissa aiempiin keskusteluihin palaamisena. Nuori on kysellyt esimerkiksi kissan vointia, kun edellisellä kerralla kissa ollut sairas ja tämä asia on painanut ryhmäläisen mieltä.
Ryhmän jäsenet ovat aina yksilöitä ja omaavat erilaisia tapoja toimia, muun muassa ilmaista itseään. Tästä syystä erimielisyydet ja konfliktit ovatkin aivan luonnollisia ryhmissä. Konfliktit ryhmän sisällä voivat tarkoittaa joko sanatonta tai sanallista ilmaisua riitatilanteelle, mutta ne eivät välttämättä ole aina huono asia. Parhaassa tilanteessa sanaharkasta ja eriävistä mielipiteistä nousee rakentavaa keskustelua, uusia näkökulmia sekä erilaisia ratkaisuja käsillä oleviin tilanteisiin. Olennaista onkin ryhmässä keksiä ratkaisuja, joilla syntyneitä erimielisyyksiä ja erityisesti niiden aiheuttamaa ristiriitaa voidaan hallita. Kaikki eivät ensimmäisen ryhmäkerran jälkeen sitoudu ryhmään. Ohjaajan on hyvä varautua siihen. Ryhmästä saa jäädä pois, toiminta on vapaaehtoista. Tärkeintä on, että ryhmään jää niitä ihmisiä, jotka kokevat vertaisuutta ryhmässä.
Ryhmän vetäjän on hyvä tiedostaa, että ryhmässä sen jäsenet pyrkivät hallitsemaan sekä ratkaisemaan erimielisyyksiä erilaisin keinoin. Ryhmäläinen voi esimerkiksi osoittaa huomiotaan enemmän toiselle ryhmäläiselle ja väheksyä toisen mielipiteitä, niin että kaikki eivät tule kuulluksi tasa-arvoisesti.
Ryhmiin ihmiset tulevat erilaisilla motiiveilla. Toiset voivat painottaa omien henkilökohtaisten tavoitteiden saavuttamista, kun taas toiset pitävät tärkeinä ryhmän yhteisesti sovittujen asioiden saavuttamista.
Ryhmän sudenkuoppia voi tunnustella erilaisten vuorovaikutustyylien kautta. Ryhmästä voi erottaa useita erilaisia vuorovaikutustyylejä. Yksi tällainen tyyli voi olla kilpaileva tyyli. Se tarkoittaa sitä, että pyritään tuomaan ryhmässä koko ajan esiin omia henkilökohtaisia asioita ja vähätellään muiden ryhmäläisten keskustelunaiheita.
Mukautuva osapuoli puolestaan antaa toisille periksi eikä halua tuoda omia mielipiteitään julki. Tällaisella ryhmäläisellä on vaarassa myös oman motivaation lasku pitkällä aikavälillä, koska hän kokee vaikuttamisen mahdollisuudet heikoiksi. Ohjaajan olisikin pyrittävä huomioimaan se, että kaikki saavat turvallisen ilmapiirin ilmaista omia ehdotuksiaan ja mielipiteitään.
Kolmas erotettavissa oleva vuorovaikutustyyli ryhmässä on vähättely. Tällainen ryhmäläinen haluaa nopeasti pois konfliktitilanteista vaihtamalla puheenaihetta. Tilanteissa ratkaisut siirretään ja näin ollen sama konflikti voi syntyä uudelleen jossain myöhemmässä vaiheessa.
Neljäs vuorovaikutustyyli on kompromissiin pyrkivä, niin sanottu kultaisen keskitien vaihtoehto. Siinä konfliktin osapuolten näkökannat pyritään kaikki toteuttamaan siten, että jokainen ryhmäläinen joutuu tekemään pieniä joustoja omissa mielipiteissään.
Viides vuorovaikutustyyli on yhteistyötä tavoitteleva toiminta. Siinä pyritään maksimoimaan kaikkien ryhmäläisten toiminta ryhmän hyväksi. Tämä vie yleensä ryhmältä paljon aikaa, mutta sen toteuduttua kaikki ryhmän jäsenet voivat asettua päätettyjen asioiden taakse.
Pohjimmiltaan tavoitteena on ryhmän ja luottamuksen kasvu, jotka tapahtuvat ajan myötä. Mitä pidempään ryhmä tapasi toisiaan, sen kiinteämpää vuorovaikutus ja luottamus oli.
Lähteitä ja lisälukemista aiheesta:
Koivisto, Satu & Ranta, Ritva. 2019. Näin motivoin yhteistyöhön – ryhmän johtamisen käsikirja. Kauppakamari.
Paunonen-Immonen, Marita. 2020. Ryhmän johtamisen sudenkuopat. Kollega.fi-verkkolehti. Julkaistu 23.9.2020. Saatavilla: https://kollega.fi/2020/09/ryhman-johtamisen-sudenkuopat/
Ryhmäviestinnän perusteet. Verkko-oppimateriaali. Jyväskylän yliopisto. Saatavilla: https://www.jyu.fi/viesti/verkkotuotanto/ryhmaviesti/index.html
Selin, Anni., Maunu, Antti., Kannussaari, Kimmo & Heinonen, Laura. 2015. Ryhmäilmiö. Ryhmän ohjaajan käsikirja. Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry 2015. Pori. Saatavilla: https://ehyt.fi/wp-content/uploads/2020/06/Ryhmailmio_opas_verkko.pdf